Prologi
Ilotulitus
"Shiro! Kuunteletko sinä edes?"
Valkotukkainen Shiroksi kutsuttu nuori mies hymähti vastaukseksi ja viittoi häntä kutsunutta tyttöä tulemaan luokseen. Hän veti esiin paperikäärön, jonka tyttö tulkitsi olevan kartta heidän tämänkertaiseen kohteeseensa, tyrkkäsi sen tytön käsiin ja hyppäsi äänettömästi puun oksalta alas muurinharjalle.
"Lue se ja tule perässä, Aki", Shiro sanoi hädintuskin kuuluvalla, monotoonisella äänellään. Aki tuhahti. Oli aivan Shiron tapaista jättää suunnitelma kertomatta ennen tehtävää ja jättää sitten hänen huolekseen miettiä, mitä tehdä. Tyttö sulki käärön, laittoi sen yhteen monista vyölaukuistaan, veti hiussoljen esiin ja keräsi pitkät punamustat hiussuortuvansa ylös liehuvalle poninhännälle. Hän veti huiviaan tiukemmin kasvojen eteen ja hyppäsi Shiron perään.
Mustaan asuun pukeutunut Shiro oli jo ehtinyt puutarhan toiseen laitaan. Aki veti käärön takaisin esiin, aukaisi sen ja alkoi lukemaan sen sisuksia niin nopeasti, kuin vain osasi. Juosten samaan aikaan muurinviertä mahdollisimman huomaamattomasti.
Shiron suunnitelma oli selkeä. Sen ehti hyvin painaa mieleen niiden sekuntien aikana, jotka matkaan kuluivat, joten hypätessään katon ja seinän välissä olevaan pieneen aukkoon tyttö heitti käärön takaisin sen kirjoittajalle. He molemmat vetivät mustat huput syvemmin päähän ja ottivat jonkin helposti kannettavan aseen esiin. Aki pyöritteli itseensä tyytyväisen näköisenä tummanruskeita, koristeltuja hasheja, söymäpuikkoja. Ne tosiaan olivat hänen ylpeytensä, hän oli teroittanut niiden kärjet, muotoillut niistä kuin kaksi pientä keihästä. Keihästä, joiden terät oli valeltu tappavalla myrkyllä. Eivätkä ne lähes koskaan osuneet ohi.
"Aiotko sinä käyttää tantoa lopun elämäsi?" Aki kuiskasi hiukan pettyneenä. Hänen valkohiuksinen ystävänsä mulkaisi häntä pikimustilla silmillään ja otti paremman otteen lyhyestä miekastaan.
----
"Meidänhän pitäisi olla salamurhaajia! Eikö ole aika säälittävää, että meidän pitää ryöstellä Bakufun herroja töiden välissä saadaksemme ruokaa?" Aki parahti samalla kun hän laskeutui istumaan rahoja laskevan Shiron viereen.
"Kohta sekään ei taida onnistua. Tärkeät poliitikot ovat alkaneet palkata yhä enemmän Onibawanshun väkeä suojelemaan itseään ja omaisuuttaan. Lisäksi kaikki tuottavat työt menevät nykyään Igan väelle, joten olemme hiukan pulassa".
"Mikä puheripuli sinulle nyt iski?"
Nuoret päättivät kuitenkin olla miettimättä sitä, sillä sinä yönä koko Edon kaupunki juhli. Oli kesäfestivaalin aika. He antoivat huoltensa kadota kuin värikkäät ilotulitukset yötaivaalle.
_________________________________________________________________________________
Noniin siis!!! Tästä tulee ensimmäinen julkaisemani teksti jonka on tarkoitus jatkua. Sen takia haluaisin kommentteja, että tiedän, kannattaako tätä edes jatkaa. Tarina siis sijoittuu Japaniin siihen aikaan kun Kyoto oli pääkaupunki ja Tokyo tunnettiin nimellä Edo. Otsikon Nora tarkoittaa kulkuria tai kulkureita. Tässä vielä vähän noita muita selityksiä:
Hashit - kuten tekstistä saattoi huomata, syömäpuikot
Tanto - lyhyt, suora ninjamiekka
Bakufu - "hallitus" tai joku sinnepäin
Oniwabanshu - Bakufun työllistämiä eliittininjoja
_________________________________________________________________________________
Kiitos ja kumarrus
DR. FAIL
Kannattaa ehdottomasti jatkaa! On hyvä idea sijoittaa tarina Japaniin. Joudut kyllä tekemään paljon taustatyötä. Japaninkieliset sanat elävöittävät tekstiä kivasti. Myös kielikuvat ovat onnistuneita. Tarina ei vielä pääse vauhtiin, mutta alku on sen verran mielenkiintoinen, että jään odottamaan jatkoa.
VastaaPoistaJuu, onhan se vähän haastavaa sijoittaa tarina vieraaseen maahan ja vielä eri aikaan, mutta toedän sen verran Edo-kauden Japanista, että uskoisin selviäväni :D kiitos tosi paljon, jatkoa on jo kirjoitettu jonkin verran, katsotaas sitten milloin saisin sen julkaistua x)
VastaaPoista