Poissa

Katson ulos ikkunasta.

Aurinko paistaa kauniisti,

mutta en silti pysty siitä nauttimaan.

Kaikki on turhaa.

Elämä on turhaa.

Millään ei ole enää väliä.

Kaikki valui pois kuin sade vasten ikkunaa.

Elämä loppui, kun tajusin, etten näe häntä enää koskaan.

Hän on poissa.

Ystäväni.                                                                                                                                                                     Paras ystäväni.                                                                                                                                           

"Ystäviä tulee ja menee. Se on elämää. Kaikki kuolevat joskus, myös ne parhaimmat."

Niin ne sanoivat. 

Yrittivät lohduttaa. 

Turhaan. 

Hän hyppäsi.

Yritin estää.

En onnistunut.

Hän sanoi, ettei siinä ole mitään vaaraa.

Niin hän sanoi ja hyppäsi, pää edellä rannan kivikkoon.

Huusin apua, mutta oli liian myöhäistä. 

Hän oli jo poissa. 

Vain kuollut ruumis lojui hiekalla.

Katsoin, vaikken nähnyt mitään.

Kyyneleet sokaisivat minut. 

Suru sokaisi minut.

Tärisin. 

Hän on lomalla. Jossain kaukana. 

Lämpimässä.

Juuri niin. Hän istuu palmujen alla ja syö jäätelöä.

Hän hymyilee ja on iloinen.

Minäkin olen iloinen.

Hymy hiipii kasvoilleni.

Lämmin aalto virtaa ylitseni  hyökyaallon lailla.

Tunnen sen. Olen iloinen. 

Katson ulos ikkunasta.

Aurinko paistaa kauniisti.

Kaikki on samanlaista kuin ennen, 

mutta silti aivan erilaista.

Kaikki on hyvin.

Elämä hymyilee. 

Istumme vierekkäin.

Minä ja ystäväni.

Paras ystäväni.

Vierekkäin palmujen alla.

Syömme jäätelöä ja hymyilemme.

Olemme iloisia. 

Me katsomme toisiamme ja nauramme. 

Suru ja tuska on poissa.

Kaikki on poissa.