Miksi et voinut jäädä?

Miksi et voinut jäädä?

Tyttö josta pidin tai pidän hänestä vieläkin. En näe kyllä Siiriä enään ikinä koska kävi se surullinen juttu. Siiri oli aivan ihana, hän oli kaunis ja ystävällinen. Minusta Siiri oli juuri sopiva mutta hän piti itseään läskinä. Mitenköhän selviän elämästä ilman häntä? No kerron koko tarinan.

Olimme Siirillä koulun jälkeen. Siirin vanhemmat olivat töissä joten talossa ei ollut muita kuin me, päätimme siis harrastaa sekisä. Kun, Siiri riisui paitansa näin hänen kätensä. Molemmat kädet olivat viiltoja täynnä. Päätin etten mainitse asiasta vielä mitään, koska seksin harrastaminen on niin harvoin mahdollista.

Illemmalla kun olin juuri lähdössä kysyin Siiriltä ”Miksi hänen kätensä ovat täynnä viiltoja?” Siiri vain tuijotti minua kyyneleet silmissä. Halasin Siiriä ja kuiskasin hänen korvaansa ”Ei sun oo pakko kertoo, mut rakastan sua vaan nii paljon etten haluu menettää sua. Eikä oo kiva ku sua sattuu.” Minäkin aloin melkein itkeä. Suutelin Siiriä ja lähdin kotiin.

Yöllä yritin nukkua mutta en saanut unta. Mietin vain Siiriä että meinaakohan hän tehdä jotain. Toivoin vai etten menettäisi häntä. Yritin nukkua, vilkaisin aina välillä kelloa. Yksi…..kaksi…..kolme…..neljä…..viisi, kunnes nukahdin.

Nousin ylös kello oli kuusi, olin nähnyt painajaista. Unessa Siiri oli viiltänyt molemmat ranteensa auki ja makasi kylpyammeessa joka oli täynnä verta.

Otin puhelimeni ja yritin soittaa Siirille samalla pukien vaatteita päälleni. Siiri ei vastannut. Sitten sain viestin, se oli Siiriltä, viestissä luki ”Hei hei rakas. En vain pysty enään elämään. Minulla on ollut paha olo ja masennus jo vuoden, se on vienyt voimiani. Anteeksi etten ole kertonut. Juna tulee juuri, nähdään sitten taivaassa. Rakastan sinua ikuisesti.”

Viestin luettuani lähdin juoksemaan kyyneleet silmissäni junaradalle joka oli aivan talomme vieressä.

Kuulin jo kuinka juna lähestyi. Mäen päältä näin, Siirin. Juoksin mäkeä alas itkien ja huutaen Siiriä. Kun olin mäen puolessa välissä, Siiri kääntyi katsomaan minua ja hymyili rauhallisesti. Juna ajoi ohi. Se oli viimeinen hetki kun näin Siirin. Siirin ihana ja rauhallinen hymy jäi mieleeni.

Miten selviän ilman häntä?

Kannattaa miettiä mitä toivoo

Kannattaa miettii mitä toivoo

Lopetin juoksemisen kun saavuin tarpeeksi kauas kodista. Kävelin koulun hiekkakentän keskelle. Istuin siihen, keskelle hiekka kenttää. Edessäni näin pienen leikkikentän ja leikkikentän takana suuren punaisen, koulun.

Katsoin taivaalle näin kirkkaan sinisen taivaan. Menin makaamaan hiekkakentälle naama kohti taivasta. Suljin silmäni, tunsin kuinka aurinko lämmitti ihanasti kasvojani. Ajattelin hetkellisesti mielessäni haluavani kuolla. En aina jaksa juosta kotoonta karkuun kun äiti ja isä alkavat riitelemään ja lyömään toisiaan.

Hetken makailun jälkeen en tuntenut enään auringon lämpöä kasvoillani. Avasin silmäni ja nousin istumaan, taivas oli tumma. Ihmettelin leikkikentällä olevaa pyörrettä joka pyöritti roskia.

kuulin takaani äänen sanovan ”Nyt pääset täältä pois niin kuin toivoit.” Käännyin katsomaan kuka tuon oli sanonut. Näin himmeästi mustanhahmon ja puukon joka oli hahmon kädessä. Hahmo ei nähnyt kunnolla joten näytti siltä kuin puukko olisi leijunut ilmassa. Mielessäni kävi ajatus että hahmo olisi demoni niin kuin leffoissa on.

Puukon nähtyäni lähdin juoksemaan koulua kohti, näin kuinka puukko seurasi minua vauhdilla. Leikkikentän kohdalla kaaduin selälleni. Huusin maassa ”Eiii, en halua kuolla!” Näin kuinka puukko ikään kuin tipahti minua päin, laitoin käteni kasvojeni eteen. Tunsin pientä kipua rinnassani.