Miksi
et voinut jäädä?
Tyttö josta pidin tai
pidän hänestä vieläkin. En näe kyllä Siiriä enään ikinä
koska kävi se surullinen juttu. Siiri oli aivan ihana, hän oli
kaunis ja ystävällinen. Minusta Siiri oli juuri sopiva mutta hän
piti itseään läskinä. Mitenköhän selviän elämästä ilman
häntä? No kerron koko tarinan.
Olimme Siirillä koulun
jälkeen. Siirin vanhemmat olivat töissä joten talossa ei ollut
muita kuin me, päätimme siis harrastaa sekisä. Kun, Siiri riisui
paitansa näin hänen kätensä. Molemmat kädet olivat viiltoja
täynnä. Päätin etten mainitse asiasta vielä mitään, koska
seksin harrastaminen on niin harvoin mahdollista.
Illemmalla kun olin juuri
lähdössä kysyin Siiriltä ”Miksi hänen kätensä ovat täynnä
viiltoja?” Siiri vain tuijotti minua kyyneleet silmissä. Halasin
Siiriä ja kuiskasin hänen korvaansa ”Ei sun oo pakko kertoo, mut
rakastan sua vaan nii paljon etten haluu menettää sua. Eikä oo
kiva ku sua sattuu.” Minäkin aloin melkein itkeä. Suutelin Siiriä
ja lähdin kotiin.
Yöllä yritin nukkua
mutta en saanut unta. Mietin vain Siiriä että meinaakohan hän
tehdä jotain. Toivoin vai etten menettäisi häntä. Yritin nukkua,
vilkaisin aina välillä kelloa.
Yksi…..kaksi…..kolme…..neljä…..viisi, kunnes nukahdin.
Nousin ylös kello oli
kuusi, olin nähnyt painajaista. Unessa Siiri oli viiltänyt molemmat
ranteensa auki ja makasi kylpyammeessa joka oli täynnä verta.
Otin puhelimeni ja yritin
soittaa Siirille samalla pukien vaatteita päälleni. Siiri ei
vastannut. Sitten sain viestin, se oli Siiriltä, viestissä luki
”Hei hei rakas. En vain pysty enään elämään. Minulla on ollut
paha olo ja masennus jo vuoden, se on vienyt voimiani. Anteeksi etten
ole kertonut. Juna tulee juuri, nähdään sitten taivaassa. Rakastan
sinua ikuisesti.”
Viestin luettuani lähdin
juoksemaan kyyneleet silmissäni junaradalle joka oli aivan talomme
vieressä.
Kuulin
jo kuinka juna lähestyi. Mäen päältä näin, Siirin. Juoksin
mäkeä alas itkien ja huutaen Siiriä. Kun olin mäen puolessa
välissä, Siiri kääntyi katsomaan minua ja hymyili rauhallisesti.
Juna ajoi ohi. Se oli viimeinen hetki kun näin Siirin. Siirin ihana
ja rauhallinen hymy jäi mieleeni.
Miten selviän ilman
häntä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti