Vahinkolapsi
Istuin vessassa pöntön päällä.
Minua pelotti todella paljon. Vessan pöydällä oli raskaustesti jonka olin
juuri tehnyt. Katsoin kelloa, vielä minuutti. Säikähdin kun äitini koputti oveen. Hän huusi ”Mitä sinä siellä teet?” Laitoin suihkun päälle enkä vastannut
mitään. Kuulin äitini askeleet kun hän käveli pois oven edestä. Katsoin taas
kelloa. Kaksi minuuttia oli mennyt. Nostin testin pöydältä. Kuiskasin hiljaa
”Positiivinen.” Laitoin käteni kasvojeni eteen, samalla testi putosi maahan.
Tunsin kuinka kyyneleet valuivat käsieni välistä.
Nousin pöntön päältä ylös ja
sammutin suihkun. Katsoin itseäni peilistä, näin itkuiset silmät ja
epätoivoiset kasvot. Huuhtelin naamani vedellä.
Kävelin eteiseen, vedin takin
päälleni ja heitin laukun olalleni.
Kävelin koululle päin.
Matkalla katsoin maata ja mietin ”Mitä aion tehdä?” Päässäni kävi kaikenlaisia
ajatuksia.
Yhtäkkiä nostin katseeni
maasta ja huomasin juoksijan joka oli juoksemassa minua kohti. En kerennyt
väistämään kun juoksija jo tömähti minua päin. Lensin maahan. Juoksija johon olin törmännyt, seisoi edessäni käsi
ojossa. Tartuin juoksijaa kädestä ja hän auttoi minut ylös. Juoksija pyysi
anteeksi ja kysyi ”Onko kaikki hyvin?” Laitoin käteni mahani päälle ja vastasin
”Joo kai.” Juoksija katsoi minua oudosti. Jatkoin matkaa koululle päin. Tällä
kertaa katsoin eteeni. Koulussa poika, jonka kanssa olin ollut sängyssä viisi
viikkoa sitten, oli poikaystäväni. Olimme samalla luokalla, kasilla. Istuin
takarivissä ja hän edessä, tuijotin koko tunnin häntä.
Kellot soivat, päätin, että
kerron vauva-asian hänelle välitunnilla.
Ulkona hän seisoi kavereidensa
kanssa katoksessa. Tartuin häntä kädestä kiinni ja sanoin ”Miika, minulla on
asiaa.”
Miika seurasi minua koulun
reunalle. Koulun reunalla oli pieni kuusi, jonka viereen menimme. Katsoin Miikaa
silmiin ja sanoin ”Mä oon raskaana.” Miika katsoi minua kauhuissaan ja sanoi
”Mitääääää? Mehä käytettiin kortsuu!” Tuli hetken hiljaisuus. Mä kysyin
Miikalta ”Mitä me sit tehään?” Miika ei osannut sanoa mitään.
Kellot soivat sisään. Sanoin
Miikalle ettei kerro kellekään ja oottaa mua koulun jälkeen katoksessa. Miika
vastasi hiljaa ”Joo.” ja lähti tunnille.
Koulun jälkeen Miika odotti minua
katoksessa. Meillä oli ollut eri tunnit. Istuimme penkille joka oli koulun
pihalla.
Yhtäkkiä Miika otti minua
kädestä kiinni ja katsoi silmiini. Hän sanoi ”Loviisa mä oon kelannu tätä asiaa
koko ton tunnin, haluisin pitää sen lapsen jos säki haluut?” Olin hetken hiljaa
ja sitten vastasin ”Pidetään se.” Halasin Miika ja kuiskasin ”Mä rakastan sua.”
Miika vastasi ”Niin mäki sua.” Kysyin Miikalta ”Käyks jos ei kerrota viel
kellekään?” Miika vastasi ”Joo, ei kerrota.”
Otin Miikaa kädestä kiinni ja
lähdimme nuorisokahvilaan.
Kahvilassa oli meidän
ystävämme Saaga. Istuimme kaikki kolme pöydän ääreen. Saaga kysyi ”Miten teillä
menee? Ootteko vielä yhessä?” Minä vastasin ”Joo yhessä ollaan viel. Ei tässä
mitään. Mites sulla?” Saaga vastasi ”Ihan ok. Erottiin just Matin kaa.” Miika
kysyi ”Kui?” Saaga sanoi ”No se meni pettää mua.” Mä huomasn ku Matti tuli
ovesta sisään. Sanoin Saagalle ”Tota se Matti on tuol.” Saaga nappasi laukkunsa
ja takkinsa ja sanoi ”Sori, mun pitää mennä.” Mä ja Miika sanottiin Saagalle
”Moi.”
Mä hain uunokortit ja pelasin
Miikan kanssa uunoa jonkun aikaa. Sit sieltä alkoi joku leffa. Me mentiin istuu
sohvalle. Miika istui ja mä makasin nii, et mun pää oli Miikan sylis. Miika
alkoi silitellä mun mahaa. Sohvan reunassa istui Matti. Matti kysy ”Tuleeks
teille pienokainen?” Mä en vastannu mitään vaan nouisin ylös otin takkini ja
laukkuni ja lähdin kotiin. Miika jäi kahvilaan. Matti katsoi Miikaa odottaen
häneltä vastausta. Miika sanoi vain ”Moi, mun pitää lähtee.”
Loviisa heräsi, kello oli
seitsemän. Hän söi, pakkasi laukkunsa ja lähti kouluun.
Koulun pihalla hän näki
Miikan. Loviisa kysyi Miikalta ”Kerroiks sä Matille?” Miika vastasi ”En, mehän
sovittiin ettei kerrota.”
Koulun jälkeen lähdin bussilla
keskustaan kaupoille. Kiertelin vaatekauppoja ja etsin vaatteita jotka
peittäisivät mahaa.
Kotona sain juuri takkini pois
kun äitini huusi keittiöstä ”Tuutko käymään täällä?” Kävelin keittiöön, äitini
istui ruokapöydän ääressä. Huomasin pöydällä raskaustestin. Siinä samassa
muistin etten ollut vienyt sitä roskiin. Äitini kysyi ”Loviisa mikäs tää on?
Löyty tuolt vessan kaappien alta ku siivosin.” Istuin pöydän ääreen ja tuijotin
testiä. Äitini kysyi ”Ootko sä raskaana? Onks sul poikaystävä?” En vastannut
mitään vaan nousin ylös ja menin huoneeseeni.
Äitini jäi keittiöön
juttelemaan isäni kanssa, joka oli juuri tullut töistä. Huoneessani otin ison
laukun. Pakkasin laukkuun vaatteet, jotka olin ostanut ja vaatekaapistani lisää
vaatteita. Pakkasin sen verran että pärjäisin viikon. Hain vessasta hammasharjan
ja dödön. Otin koulukirjani, puhelimeni, avaimeni, ja rahani.
Hiippailin eteiseen niin, etteivät vanhempani kuulleet tai nähneet. Laitoin kengät jalkaani ja otin takin mukaani.
Laitoin oven hiljaa kiinni.
Kävelin bussipysäkille. Bussi
tuli hetken päästä. Bussissa istuessani
sain viestin äitiltäni ”Mihin menit Loviisa?” En vastannu viestiin vaan laitoin
puhelimen pois päältä.
Menin Miikan luo. Miika asui kävely matkan päässä koulusta. Hän oli kotona kuukauden yksin, koska hänen
vanhempansa olivat työmatkoilla. Hänen mumminsa asui todella lähellä. Hän kävi katsomassa Miikaa aina silloin tällöin.
Koputin oveen, Miika tuli
avaamaan. Miika asui kerrostalossa, kolmiossa. Halasin Miikaa ja sanoin Ӏitini
löysi raskaustestin, en ollut muistanut laittaa sitä roskiin. Voisinko asua
täällä jonkun aikaa?” Miika vastasi ”Joo, totta kai.” Laitoin laukkuni Miikan
huoneeseen. Istuimme sängylle, sanoin Miikalle ”Äitini eikä isäni tiedä että
minulla on poikaystävä, eivätkä he tiedä edes missä minä olen. Mutta he tietävät
raskaudestani.” Miika yritti lohduttaa minua. Miika sanoi ”Voit olla täällä
niin pitkään kuin haluat.”
Menin auttamaan Miikaa
ruuanlaitossa. Kun ruoka oli valmis, söimme. Pöydässä kysyin Miikalta ”Mitäs me
tehään tän vauvan suhteen? Missä me asutaan ja hankitaan kaikki tavarat?” Miika
sanoi ”Mun mummihan asuu täs lähellä, nii sillä on sellanen piharakennus missä
on ihan kaikki vessat ja keittiöt ja kaikki. Mä voisin kysyy jos voitais
muuttaa sinne. Sit voitais auttaa sitä kaikis hommis.” Mä vastasin ”Joo,
kuulostaa hyvältä. Mun pitäis mennä vaan hakee mun kaikki tavarat himast. Entä
jos ne ei anna mun lähtee ku meen takas?” Miika sanoi ”Mähän voin tulla sua
auttaa niitten tavaroitten kaa, sit ne näkis mutki. Kyl mä uskon et ne päästää
sut.” Siivosimme astiat pois ja menimme olohuoneeseen istumaan ja katsomaan
televisiota. Minun puhelimeni alkoi soida. Äiti soitti. Painoin punaista. Katsoin
puhelinta, siellä oli viestejä äidiltä, isältä ja mummilta. Katsoin viestit.
Mummi kyseli miten menee, vastasin hänelle ”Ihan hyvin.” Isäni kysyi, ”Miks et tule kotiin? Missä olet?” Äitini laittoi, ”Tule kotiin! Missä oot? Ollaan käyty
ettii sua.” Vastasin äidille ja isälle, ”En tule kotiin, minulla on kaikki
hyvin. Turha ettii.”
Ovikello soi, Miika meni
avaamaan. Miikan mummi tuli käymään. Miika esitteli minut mummilleen. Menimme
kaikki istumaan sohvalle. Miika kysyi mummiltaan ”Voisimmeko me muuttaa siihen
sinun piharakennukseesi? Meillä ei ole rahaa mihinkään vuokraan mutta voisimme
auttaa sinua kaikissa töissä.” Mummi katsoi hetken meitä ja sanoi ”Tietenkin
voitte jos se käy vanhemmillenne.” Mummi kysyi ”Miksi te nyt jo haluatte
muuttaa kotoonta pois, tehän olette vasta 14-vuotiaita?” Miika katsoi minua
kysyvästi, nyökkäsin Miikalle. Miika laittoi kätensä mahani päälle ja sanoi
”Meille on tulossa vauva.” Mummin leuka loksahti auki.
Ensijärkytyksen jälkeen mummi
kysyy ”Oletteko te jo kertoneet vanhemmillenne?” Miika vastasi ”Noo, Loviisan
vanhemmat tietävät mutta muut eivät tiedä.”
Söimme pullakahvit keittiössä, sitten Miikan mummi lähti. Ovella mummi sanoi Miikalle ”Ilmottele ku ootte
muuttamassa ja onnea.”
Minä ja Miika kävimme koulua
tavallisesti ja asuimme Miikalla. Kuukauden kuluttua Miikan vanhemmat tulivat
kotiin.
Kello oli kahdeksan aamulla,
heräsin kun ovikello soi. Heräsin ja tökkäsin Miikaa että hän meni avaamaan
oven. Miika nousi unisena ja avasi oven. Oven takana olivat hänen vanhempansa,
Miikan äiti halasi heti Miikaa. Minä möngin sängystä ylös, otin kylpytakin ja
menin eteiseen katsomaan kuka tuli. Miika esitteli minut vanhemmilleen, sitten
Miika pyysi vanhempiaan istumaan sohvalle. Minä ja Miika istuimme toiselle
sohvalle. Miika aloitti ”Älkää nyt järkyttykö mut Loviisa on raskaana ja me
aiotaan pitää se. Ja sit viel me aiotaan muuttaa mummin piharakennukseen
tällä viikolla.” Miikan äiti alkoi itkemään ja hänen isänsä sanoi järkyttyneenä
”Mitä? Raskaana? Miksi muutatte?”
Tuli hetken hiljaisuus. Miikan
äiti sai pyyhittyä kyynelensä ja kysyi ”Monennellako viikolla? Miksi pidätte
sen? Tehän olette vasta 14-vuotiaita, koulut jää kesken, teille tulee suuri
vastuu. Millä elätätte lapsen?” Looviisa sanoi ”Koht tulee kaks kuukautta
täyteen.” Miika kysyi ”Nii, onks ok et me muutetaan sinne?” Miikan isä ja äiti
miettivät hetken ja vastasivat ”Joo kai se käy. Ethän sä ees oo kaukana.”
Minä ja Miika menimme Miikan
huoneeseen pukemaan päälle. Sitten lähdimme kouluun. Koulumatkalla sanoin
Miikalle ”Sun vanhemmat tais järkyttyy aika pahasti.” Miika vastasi ”Niin kai.
Kyllä ne siitä tokenee. Mut on ne kans aika lepsui ku anto mun muuttaa.” Minä
kysyin Miikalta ”Mitenköhän me oikeesti elätetään se lapsi ja ostetaan sille
kaikki tavarat?” Miika ehdotti että mennään kesätöihin, nythän on kesä sithän
me, voidaan yhdistää kaiiki meijän rahat mitä meilt löytyy. Onneks meiän ei
tarvii maksaa vuokraa. Mä vastasin ”Hyvä idea. Mietitään jo tänään mihin
haluisit kesätöihin. Käyks jos koulun jälkee käytäis hakee meilt mun tavarat?”
Miika vastasi ”Joo käy. Nähään koulun jälkee katokses nii mennään sit.”
Koulun jälkeen Miika odotti
minua katoksessa. Otin Miikaa kädestä kiinni ja lähdimme kävelemään bussipysäkille. Miika kysyi minulta ”Pelotaaks sua nähä vanhempas? Ethän sä oo nähny
niit yli kuukauteen.” Vastasin ”Joo pelottaa. Mitenköhän ne reagoi. Mä en oo
ees vastannu oikee niitten viesteihin.”
Bussi tuli, menimme kyytiin.
Istuimme Miikan kanssa takariviin. Yhtäkkiä rupesin itkemään. Miika kysyi
”Loviisa mikä on?” Vastasin ”Emmä tiiä, kai hormoonit jotenkin menee.”
Painoin stop-nappia, astuimme
ulos. Kävelimme pientä polkua talollemme. Painoin ovikelloa ja otin Miikaa
kädestä kiinni. Kuiskasin Miikalle ”Minua pelottaa.” Miika kuiskasi takaisin
”Hyvin se menee.”
Äitini tuli avaaman oven.
Yllätyksekseni äitini halasi minua heti. Menimme Miikan kanssa sisään ja
istumaan olohuoneeseen. Isäni istui toisella sohvalla äitini kanssa. Näin isän
naamasta pettyneen mutta huojentuneen ilmeen. Äitini kysyi ”Missä olet ollut?
Miksi et ole vastannut viesteihin? Olemme etsineet sinua? Miksi te pidätte tuon
vauvan?” Vastasin vain ”Minulla oli kaikki hyvin. Olisit kuitenkin pakottanut
tekemään abortin.” Meillä oli kyllä ihan asiaakin. Aijomme pitää lapsen ja
muuttaa Miikan mummin pihataloon. Miika
sanoi ”Me saamme muuttaa sinne jos saamme luvat vanhemmiltamme. Eikä tarvitse
maksaa vuokraakaan.” Loviisan isä mietti hetken ja sanoi ”Voitte muuttaa sinne
parilla ehdolla, 1. Loviisa sä vastaat aina puhelimeen ja 2. Kerrotte osoitteen
niin voimme tulla käymään aina kylässä.” Äiti katsoi minua kyyneleet
silmissä. Kysyin isältä ”Onko sulla vielä se pakettiauto?” Isä vastasi ”Joo.”
Kysyin isältä ”Voisiks sä tuoda sil autol noit mun tavaroita?” Isä sanoi
”Tottahan toki.” Pakkasimme huoneestani tavarat pakettiautoon.
Miika soitti mummilleen
”Voimmeko me muuttaa tänään piharakennukseen?”
Kun tavarat oli pakattu,
hyvästelin isäni ja äitini. Menimme Miikan kanssa eteiseen pukemaan takkia
päälle. Isä sanoi Miikalle ”Pidä sit huolta tost meiän Loviisasta.”
Äiti ja isä halasivat minua ja Miikaa. Äiti halasi minua ja kuiskasi korvaani
”Pidä huoli perheestäs. Oot iso tyttö, mut en ois halunnu et tää menee tällee.”
Näin kuinka äidin silmistä valui kyyneleitä. Isä lähti viemään Miikaa,
minua ja tavaroita.
Saavuimme Miikan mummin
pihaan. Loviisa sanoi isälleen ”Nonii nyt tiiät tän osotten” ja hyppäsi autosta
ulos. Mummi tuli ulos avaamaan ulko rakennuksen oven. Mummilla oli kaksi
avainta rakennukseen, hän antoi toisen Miikalle ja toisen Loviisalle.
Miika ja Loviisan isä
kantoivat painavia tavaroita taloon. Loviisa ja mummi kantoivat kevyemmät
tavarat. Talossa oli yksi makuuhuone, keittiö ja olohuone olivat yhdessä, pieni
vessa, pieni eteinen, suihku ja sauna.
Makuuhuoneeseen tuli sänky,
peili, yöpöytä ja pieni televisio. Olohuoneeseen tuli pari valkoista tuolia,
sohva ja puunvärinen lipasto.
Illalla Loviisan isä lähti
kotiin. Miika ja Loviisa menivät sisään. Loviisa laittoi vaatteensa
pahvilaatikoista vaatekaappiin. Miika laittoi petivaatteet sänkyyn.
Loviisalla oli laukussaan
leivät ja vesipullo. He söivät ne iltapalaksi ja menivät nukkumaan. Miika
laittoi kellon soimaan seitsemältä koska heillä oli kahdeksan aamu.
Aamulla kello soi, Miika
heräsi ja laittoi kellon kiinni. Miika herätti Loviisan suudelmilla. Loviisa
heräsi ja puki vaatteet päälleen. Miikan puhelin soi, mummi soitti. Puhelun
jälkeen Miika ilmoitti Loviisalle ”Me mennään nyt syömään mummille aamupalaa.”
Miika ja Loviisa lähtivät
aamupalan jälkeen kävelemään koululle.
Koulumatkalla Loviisa
pysähtyi ja laittoi kätensä mahansa päälle. Miika kysyi ”Mikä hätänä!” Loviisa
naurahti ja sanoi ”Se potkaisi.” Miika kysyi ”Miltä se tuntui?” Loviisa selitti
”Ihan niinku joku olisi kutittanut sisäpuolelta. He jatkoivat matkaa kouluun.
Koulun jälkeen Miika ja
Loviisa menivät Miikalle hakemaan hänen tavaransa. Miikan äiti oli kotona ja
hän lupautui tuomaan tavaroita autolla. Miika ja Loviisa pakkasivat autoon
tavarat ja Miikan äiti vei ne mummin pihalle.
Loviisa ja Miika järjestivät
tavarat sisään. Keittiöön meni jääkaappi ja kirjoituspöydästä tuli ruokapöytä,
pöydän ympärille tuli Loviisan pari valkoista tuolia. Loviisan ruskean lipaston
päälle olohuoneeseen tuli televisio ja pleikkari. Miika laittoi vaatteensa
vaatekaappiin.
He saivat juuri laitettua
tavarat paikalleen kun Loviisan vanhemmat tulivat kylään. He toivat lautasia,
lusikoita, haarukoita, veitsiä, pari kukkasta, vähän ruokaa, kippoja,
lakanoita, pyyhkeitä, paistinpannuja ja kattiloita. He saivat myös Loviisan
vanhempien vanhan pesukoneen. Loviisan isä meni Miikan kanssa laittamaan
pesukonetta kylpyhuoneeseen. Loviisa ja hänen äitinsä jäivät keittiöön
järjestelemään tavaroita kaappeihin.
Kun tavarat oli saatu
paikoilleen kaikki istuivat keittiöön ja olohuoneeseen juomaan mehua ja syömään
pullaa, jota Loviisan vanhemmat olivat tuoneet. Sitten Loviisan vanhemmat lähtivät
kotiin.
Miika ja minä menimme
makuuhuoneeseen, makasimme sängyllä. Kysyin Mikalta ”Pitäisikö meidän käydä
huomenna koulun jälkeen sossussa? Eks sielt saa jotain rahaa ku on lapsi ja
ollaan näin nuoria.” Miika mietti ja sanoi ”Joo käydään vaan. Käyks jos mennään
heti koulust?” Minä vastasin ”Joo, mä varaan huomen ajan sinne.” Sitten
rupesimme nukkumaan.
Koulun jälkeen menimme bussilla
sossulle. Meidän vuoromme tuli. Kävelin Miikan kanssa käsi kädessä valkoista
käytävää pitkin huoneeseen. Istuimme penkille. Sosiaali-työntekijä aloitti
”Hei olen Tyyni. Mikäs teidät tänne tuo?” Esittelimme itsemme. Minä aloitin
”Ajattelimme saisiko täältä rahallista tukea vauva-arkeen?” Tyyni vastasi ”Totta
kai. Kysyn teiltä vain pari kysymystä, sitten täytätte yhden lapun.”
Täytimme lapun ja vastasimme
kysymyksiin, sitten lähdimme bussilla kotiin päin. Kävelimme kaupan, joka
oli aivan talomme vieressä, ohi. Ehdotin Miikalle että hän hakisi kauppaan töihin.
Menimme kauppaan kysymään asiaa. Miika meni juttelemaan pomolle.
Kun Miika tuli lähdimme
kävelemään kotiin päin. Matkalla kysyin Miikalta ”Miten meni?” Miika vastasi
iloisena ”Sain töitä, mutta mä meen sinne aina arkisin neljästä yhdeksää.”
Loviisa sanoi ”No nyt on ainaki töitä. Sähän voit kysyy lyhyempiä päiviä jos on
liian raskast ku sul on kouluki.” Miika kysyi ”Millos sä muuten aiot lopettaa
koulun?” Vastasin ”Sit ku en enää pysty käydä siel, en oo ihan varma viel.”
Miika ja Loviisa menivät
istumaan pöydän ääreen. Loviisa otti kynän ja paperin. Kysyin Miikalta ”Pitäiskö
tehä lista mitä vauvalle tarvii meinaa, onhan tää raskaus jo kolmannel
kuulla.” Miika mietti hetken ja sanoi
”Ainaki sänky, rattaat, kantokoppa, vaippoi, vaatteit, tuttipulloi, tuttei,
lelui, lakanat. Saiks Loviisa kaiken ylös?” Vastasin ”Joo, no mentäiskö huomen
kiertelee kauppoi ja kirppiksii?” Miika vastasi ”Joo mennään vaan. Mut onks
meil rahaa? Mul on ainaki sil tilil rahaa, mihin vanhemmat säästää, voisin kysyy
jos saisin sielt rahaa.” Vastasin ”Joo, mä voisin kans kysyy. Soitetaaks heti?
Eihän kello oo ku viis, ne kerkeis tuodaki ne jo.” Miika vastasi ”Kysytään vaan
mut syödään eka.”
Söimme jotain valmisruokaa
mitä oli jääkaapissa. Soitimme vanhemmillemme, he lupasivat käydä nostamasta
sieltä vähän rahaa.
Katsoimme Miikan kanssa netistä
rattaita, pinnasänkyjä ja kantokoppia halvalla tästä läheltä. Löysimme kaikki
mitä haimme tästä läheltä ja halvalla. Soitimme omistajille, sovimme että
voimme huomenna tulla hakemaan tavarat.
Loviisan vanhemmat tulivat
tuomaan rahat. Loviisa kysyi isältään pystyisikö hän huomenna aamulla tulla
pakettiautonsa kanssa hakemaan rattaita, pinnasänkyä ja katokoppaa tästä
läheltä. Loviisan isä lupautui tulemaan. Hetken päästä myös Miikan vanhemmat
toivat rahat.
Miika ja Loviisa menivät
sänkyyn katsomaan telkkaria. Yhtäkkiä Miika laittoi kätensä Loviisan mahan päälle ja
sanoi ”Mä en voi oikeesti uskoo, et tääl kasvaa oikeesti meidän lapsi.” Loviis
kuiskasi ”En mäkään.”
Aamulla kello oli kymmenen, he
heräsivät söivät. Loviisan isä tuli
hakemaan heitä. He kävivät ostamassa pinnasängyn, rattaat ja kantokapan. Sitten
Loviisan isä vei heidät keskustaan ja tavarat heidän taloonsa.
Menimme Miikan kanssa
kiertelemään kauppoja. Kello oli kolme, menimme syömään pitsaa. Siitä sitten
lähdimme bussilla kotiin.
Kotona nostimme pinnasängyn
huoneemme nurkkaan, rattaat laitoimme terassille ja kantokopan olohuoneen
nurkkaan.
Levitimme kaikki ostoksemme
sängylle. Laitoimme vauvanvaatteet vaatekaappiin. Ostimme pojille ja tytölle
sopivia vaatteita sillä emme tieneet kumman saamme. Tuttipullot ja tutit
menivät keittiöön. Petasin vauvan sängyn nallepuh-lakanoilla. Ostimme myös pari
pehmolelua jotka menivä sänkyyn.
Miika kysyi ”Loviisa mihis me
tehään vauvan hoitopöytä?” Ehdotin ”Tehdään se pesukoneen päälle,
kylpyhuoneeseen.” Miika laittoi
pesukoneen päälle paksun taitellun viltin. Vaipat menivät pesukoneen päällä
olevaan valkoiseen kaappiin.
Miika sanoi ”Noni nyt taitaa
olla kaikki valmista. Enää ei puutu ku pikku kaveri.”
Sunnuntai, aamuna Loviisa ja
Miika lähtivät ultraan bussilla. Ultrassa selvisi että Loviisa odottaa tyttöä.
Loviisa oli kuudennella
kuulla. Oli aivan tavallinen päivä. Miika oli töissä ja Loviisa oli kotona, hän
oli juuri tullut koulusta. Loviisa oli leipomassa mustikkapiirakkaa. Yhtä äkkiä
Loviisa huomasi housujensa olevan märät. Loviisa oli ihan järkyttynyt. Hän
soitti Miikalle. Miika vastasi ”Hei kulta, mä en ehi nyt jutella.” Loviisa
sanoi järkyttyneenä ”Lapsivesi tais tulla.” Miika sanoi Loviisalle ”Jos pystyt
pakkaa tavarat, mä tuun sinne heti.” Miika sanoi nopesti pomolleen ”Mun pitää
mennä, Loviisa synnyttää.” Miika lähti juoksemaan kotiin. Matkalla Miika soitti
Loviisan isälle. Miika juoksi sisään, Loviisa oli saanut pakattua. Loviisa
sanoi ”En oo varma onks mul kaikki.” Miika otti vielä vähän vaippoja, vauvan
vaatteita ja Loviisalle vaateita. Miika otti kantokopan ja auttoi Loviisan
ulos.
Loviisan isä tuli juuri
pihaan. Miika ja Loviisa menivät kyytiin. Takapenkillä Loviisa sanoi Miikalle
”Eihä tän pitäs viel syntyy.” Autossa Loviisalla alkoi supistukset. Loviisa
tunsi aivan sietämätöntä kipua mahassa ja alaselässä. Miika soitti matkalla
sairaalaan.
He pääsivät sairaalaan. Miika
ja Loviisan isä auttoivat Loviisan sairaalaan. Loviisa pääsi heti synnytys
saliin. Lääkäri kysyi Loviisalta ”Monenellako kuulla olet?” Loviisa vastasi
”Kuudenella.” Lääkäri totesi ”Teille tulee keskonen.” Lääkäri kysyi myös
Loviisalta ”Haluaako hän epiduraalia?” Loviisa vastasi ”Juu kaikki
mahdolliset.”
Parin tunnin päästä Loviisalla
ja Miikalla oli pieni suloinen tyttö. Tyttö oli kuitenkin keskoskaapissa.
Lääkäri tuli huoneeseen, hän kertoi tuoreille vanhemmille, että heidän tyttönsä selviää, mutta hän joutuu
elämään keskoskaapissa kolme kuukautta.
Miika ja Loviisa olivat
sairaalassa pari päivää. Seuraavana päivänä Loviisan ja Miikan vanhemmat
tulivat katsomaan pienokaista.
Loviisa ja Miika pääsivät
kotiin. Tyttö kuitenkin jäi sairaalaan.
Miika ja Loviisa kävi kolmeen
kuukauden ajan katsomassa tyttöä melkein päivittäin sairaalassa. Miika lopetti
työt ja he kävivät koulussa.
Kolmen kuukauden kuluttua
Miika ja Loviisa pakkasivät mukaansa pinkit vaatteet mitä olivat käyneet
ostamassa vauvalle. He ottivat myös kantokopan, tutin, pienen nallen ja
vaippoja.
He odottivat bussia viileässä
syksyisessä ilmassa.
He saapuivat sairaalaan. He
saivat paljon ohjeita vauvan hoitoon. Miika puki pionokaisen, sitten he
lähtivät kotiinsa.
Vauva-arki lähti rullaamaan
hyvin. He saivat paljon apua vanhemmiltaan. Miika ja Loviisa olivat hyvin
onnelisia.
Parin vuoden päästä Miika ja
Loviisa olivat kuusitoista vuotta, melkein seitsemäntoista. Heidän pieni
prinsessansa oli kaksi. Lapsen nimeksi tuli Tanja.
Loviisa soitti keskellä päivää
Miikalle. Miika oli juuri kaupassa. Miika vastasi ”Moi kulta.” Loviisa sanoi
”Mä oon taas raskaana!” Miika sanoi vähän kauhuissaan ”Taas sama rumba alusta.”