Vahinkolapsi tarina

Vahinkolapsi

Istuin vessassa pöntön päällä. Minua pelotti todella paljon. Vessan pöydällä oli raskaustesti jonka olin juuri tehnyt. Katsoin kelloa, vielä minuutti. Säikähdin kun äitini koputti oveen. Hän huusi ”Mitä sinä siellä teet?” Laitoin suihkun päälle enkä vastannut mitään. Kuulin äitini askeleet kun hän käveli pois oven edestä. Katsoin taas kelloa. Kaksi minuuttia oli mennyt. Nostin testin pöydältä. Kuiskasin hiljaa ”Positiivinen.” Laitoin käteni kasvojeni eteen, samalla testi putosi maahan. Tunsin kuinka kyyneleet valuivat käsieni välistä.

Nousin pöntön päältä ylös ja sammutin suihkun. Katsoin itseäni peilistä, näin itkuiset silmät ja epätoivoiset kasvot. Huuhtelin naamani vedellä.

Kävelin eteiseen, vedin takin päälleni ja heitin laukun olalleni.

Kävelin koululle päin. Matkalla katsoin maata ja mietin ”Mitä aion tehdä?” Päässäni kävi kaikenlaisia ajatuksia.

Yhtäkkiä nostin katseeni maasta ja huomasin juoksijan joka oli juoksemassa minua kohti. En kerennyt väistämään kun juoksija jo tömähti minua päin. Lensin maahan. Juoksija  johon olin törmännyt, seisoi edessäni käsi ojossa. Tartuin juoksijaa kädestä ja hän auttoi minut ylös. Juoksija pyysi anteeksi ja kysyi ”Onko kaikki hyvin?” Laitoin käteni mahani päälle ja vastasin ”Joo kai.” Juoksija katsoi minua oudosti. Jatkoin matkaa koululle päin. Tällä kertaa katsoin eteeni. Koulussa poika, jonka kanssa olin ollut sängyssä viisi viikkoa sitten, oli poikaystäväni. Olimme samalla luokalla, kasilla. Istuin takarivissä ja hän edessä, tuijotin koko tunnin häntä.

Kellot soivat, päätin, että kerron vauva-asian hänelle välitunnilla.

Ulkona hän seisoi kavereidensa kanssa katoksessa. Tartuin häntä kädestä kiinni ja sanoin ”Miika, minulla on asiaa.”

Miika seurasi minua koulun reunalle. Koulun reunalla oli pieni kuusi, jonka viereen menimme. Katsoin Miikaa silmiin ja sanoin ”Mä oon raskaana.” Miika katsoi minua kauhuissaan ja sanoi ”Mitääääää? Mehä käytettiin kortsuu!” Tuli hetken hiljaisuus. Mä kysyin Miikalta ”Mitä me sit tehään?” Miika ei osannut sanoa mitään.

Kellot soivat sisään. Sanoin Miikalle ettei kerro kellekään ja oottaa mua koulun jälkeen katoksessa. Miika vastasi hiljaa ”Joo.” ja lähti tunnille.

Koulun jälkeen Miika odotti minua katoksessa. Meillä oli ollut eri tunnit. Istuimme penkille joka oli koulun pihalla.

Yhtäkkiä Miika otti minua kädestä kiinni ja katsoi silmiini. Hän sanoi ”Loviisa mä oon kelannu tätä asiaa koko ton tunnin, haluisin pitää sen lapsen jos säki haluut?” Olin hetken hiljaa ja sitten vastasin ”Pidetään se.” Halasin Miika ja kuiskasin ”Mä rakastan sua.” Miika vastasi ”Niin mäki sua.” Kysyin Miikalta ”Käyks jos ei kerrota viel kellekään?” Miika vastasi ”Joo, ei kerrota.”

Otin Miikaa kädestä kiinni ja lähdimme nuorisokahvilaan.

Kahvilassa oli meidän ystävämme Saaga. Istuimme kaikki kolme pöydän ääreen. Saaga kysyi ”Miten teillä menee? Ootteko vielä yhessä?” Minä vastasin ”Joo yhessä ollaan viel. Ei tässä mitään. Mites sulla?” Saaga vastasi ”Ihan ok. Erottiin just Matin kaa.” Miika kysyi ”Kui?” Saaga sanoi ”No se meni pettää mua.” Mä huomasn ku Matti tuli ovesta sisään. Sanoin Saagalle ”Tota se Matti on tuol.” Saaga nappasi laukkunsa ja takkinsa ja sanoi ”Sori, mun pitää mennä.” Mä ja Miika sanottiin Saagalle ”Moi.”

Mä hain uunokortit ja pelasin Miikan kanssa uunoa jonkun aikaa. Sit sieltä alkoi joku leffa. Me mentiin istuu sohvalle. Miika istui ja mä makasin nii, et mun pää oli Miikan sylis. Miika alkoi silitellä mun mahaa. Sohvan reunassa istui Matti. Matti kysy ”Tuleeks teille pienokainen?” Mä en vastannu mitään vaan nouisin ylös otin takkini ja laukkuni ja lähdin kotiin. Miika jäi kahvilaan. Matti katsoi Miikaa odottaen häneltä vastausta. Miika sanoi vain ”Moi, mun pitää lähtee.”

Loviisa heräsi, kello oli seitsemän. Hän söi, pakkasi laukkunsa ja lähti kouluun.

Koulun pihalla hän näki Miikan. Loviisa kysyi Miikalta ”Kerroiks sä Matille?” Miika vastasi ”En, mehän sovittiin ettei kerrota.”

Koulun jälkeen lähdin bussilla keskustaan kaupoille. Kiertelin vaatekauppoja ja etsin vaatteita jotka peittäisivät mahaa.

Kotona sain juuri takkini pois kun äitini huusi keittiöstä ”Tuutko käymään täällä?” Kävelin keittiöön, äitini istui ruokapöydän ääressä. Huomasin pöydällä raskaustestin. Siinä samassa muistin etten ollut vienyt sitä roskiin. Äitini kysyi ”Loviisa mikäs tää on? Löyty tuolt vessan kaappien alta ku siivosin.” Istuin pöydän ääreen ja tuijotin testiä. Äitini kysyi ”Ootko sä raskaana? Onks sul poikaystävä?” En vastannut mitään vaan nousin ylös ja menin huoneeseeni.

Äitini jäi keittiöön juttelemaan isäni kanssa, joka oli juuri tullut töistä. Huoneessani otin ison laukun. Pakkasin laukkuun vaatteet, jotka olin ostanut ja vaatekaapistani lisää vaatteita. Pakkasin sen verran että pärjäisin viikon. Hain vessasta hammasharjan ja dödön. Otin koulukirjani, puhelimeni, avaimeni, ja rahani.

Hiippailin eteiseen niin, etteivät vanhempani kuulleet tai nähneet. Laitoin kengät jalkaani ja otin takin mukaani. Laitoin oven hiljaa kiinni.

Kävelin bussipysäkille. Bussi tuli hetken päästä.  Bussissa istuessani sain viestin äitiltäni ”Mihin menit Loviisa?” En vastannu viestiin vaan laitoin puhelimen pois päältä.

Menin Miikan luo. Miika asui kävely matkan päässä koulusta. Hän oli kotona kuukauden yksin, koska hänen vanhempansa olivat työmatkoilla. Hänen mumminsa asui todella lähellä. Hän kävi katsomassa Miikaa aina silloin tällöin.

Koputin oveen, Miika tuli avaamaan. Miika asui kerrostalossa, kolmiossa. Halasin Miikaa ja sanoin ”Äitini löysi raskaustestin, en ollut muistanut laittaa sitä roskiin. Voisinko asua täällä jonkun aikaa?” Miika vastasi ”Joo, totta kai.” Laitoin laukkuni Miikan huoneeseen. Istuimme sängylle, sanoin Miikalle ”Äitini eikä isäni tiedä että minulla on poikaystävä, eivätkä he tiedä edes missä minä olen. Mutta he tietävät raskaudestani.” Miika yritti lohduttaa minua. Miika sanoi ”Voit olla täällä niin pitkään kuin haluat.”

Menin auttamaan Miikaa ruuanlaitossa. Kun ruoka oli valmis, söimme. Pöydässä kysyin Miikalta ”Mitäs me tehään tän vauvan suhteen? Missä me asutaan ja hankitaan kaikki tavarat?” Miika sanoi ”Mun mummihan asuu täs lähellä, nii sillä on sellanen piharakennus missä on ihan kaikki vessat ja keittiöt ja kaikki. Mä voisin kysyy jos voitais muuttaa sinne. Sit voitais auttaa sitä kaikis hommis.” Mä vastasin ”Joo, kuulostaa hyvältä. Mun pitäis mennä vaan hakee mun kaikki tavarat himast. Entä jos ne ei anna mun lähtee ku meen takas?” Miika sanoi ”Mähän voin tulla sua auttaa niitten tavaroitten kaa, sit ne näkis mutki. Kyl mä uskon et ne päästää sut.” Siivosimme astiat pois ja menimme olohuoneeseen istumaan ja katsomaan televisiota. Minun puhelimeni alkoi soida. Äiti soitti. Painoin punaista. Katsoin puhelinta, siellä oli viestejä äidiltä, isältä ja mummilta. Katsoin viestit. Mummi kyseli miten menee, vastasin hänelle ”Ihan hyvin.” Isäni kysyi, ”Miks et tule kotiin? Missä olet?” Äitini laittoi, ”Tule kotiin! Missä oot? Ollaan käyty ettii sua.” Vastasin äidille ja isälle, ”En tule kotiin, minulla on kaikki hyvin. Turha ettii.”

Ovikello soi, Miika meni avaamaan. Miikan mummi tuli käymään. Miika esitteli minut mummilleen. Menimme kaikki istumaan sohvalle. Miika kysyi mummiltaan ”Voisimmeko me muuttaa siihen sinun piharakennukseesi? Meillä ei ole rahaa mihinkään vuokraan mutta voisimme auttaa sinua kaikissa töissä.” Mummi katsoi hetken meitä ja sanoi ”Tietenkin voitte jos se käy vanhemmillenne.” Mummi kysyi ”Miksi te nyt jo haluatte muuttaa kotoonta pois, tehän olette vasta 14-vuotiaita?” Miika katsoi minua kysyvästi, nyökkäsin Miikalle. Miika laittoi kätensä mahani päälle ja sanoi ”Meille on tulossa vauva.” Mummin leuka loksahti auki.

Ensijärkytyksen jälkeen mummi kysyy ”Oletteko te jo kertoneet vanhemmillenne?” Miika vastasi ”Noo, Loviisan vanhemmat tietävät mutta muut eivät tiedä.”

Söimme pullakahvit keittiössä, sitten Miikan mummi lähti. Ovella mummi sanoi Miikalle ”Ilmottele ku ootte muuttamassa ja onnea.”

Minä ja Miika kävimme koulua tavallisesti ja asuimme Miikalla. Kuukauden kuluttua Miikan vanhemmat tulivat kotiin.

Kello oli kahdeksan aamulla, heräsin kun ovikello soi. Heräsin ja tökkäsin Miikaa että hän meni avaamaan oven. Miika nousi unisena ja avasi oven. Oven takana olivat hänen vanhempansa, Miikan äiti halasi heti Miikaa. Minä möngin sängystä ylös, otin kylpytakin ja menin eteiseen katsomaan kuka tuli. Miika esitteli minut vanhemmilleen, sitten Miika pyysi vanhempiaan istumaan sohvalle. Minä ja Miika istuimme toiselle sohvalle. Miika aloitti ”Älkää nyt järkyttykö mut Loviisa on raskaana ja me aiotaan pitää se. Ja sit viel me aiotaan muuttaa mummin piharakennukseen tällä viikolla.” Miikan äiti alkoi itkemään ja hänen isänsä sanoi järkyttyneenä ”Mitä? Raskaana? Miksi muutatte?”

Tuli hetken hiljaisuus. Miikan äiti sai pyyhittyä kyynelensä ja kysyi ”Monennellako viikolla? Miksi pidätte sen? Tehän olette vasta 14-vuotiaita, koulut jää kesken, teille tulee suuri vastuu. Millä elätätte lapsen?” Looviisa sanoi ”Koht tulee kaks kuukautta täyteen.” Miika kysyi ”Nii, onks ok et me muutetaan sinne?” Miikan isä ja äiti miettivät hetken ja vastasivat ”Joo kai se käy. Ethän sä ees oo kaukana.”

Minä ja Miika menimme Miikan huoneeseen pukemaan päälle. Sitten lähdimme kouluun. Koulumatkalla sanoin Miikalle ”Sun vanhemmat tais järkyttyy aika pahasti.” Miika vastasi ”Niin kai. Kyllä ne siitä tokenee. Mut on ne kans aika lepsui ku anto mun muuttaa.” Minä kysyin Miikalta ”Mitenköhän me oikeesti elätetään se lapsi ja ostetaan sille kaikki tavarat?” Miika ehdotti että mennään kesätöihin, nythän on kesä sithän me, voidaan yhdistää kaiiki meijän rahat mitä meilt löytyy. Onneks meiän ei tarvii maksaa vuokraa. Mä vastasin ”Hyvä idea. Mietitään jo tänään mihin haluisit kesätöihin. Käyks jos koulun jälkee käytäis hakee meilt mun tavarat?” Miika vastasi ”Joo käy. Nähään koulun jälkee katokses nii mennään sit.”

Koulun jälkeen Miika odotti minua katoksessa. Otin Miikaa kädestä kiinni ja lähdimme kävelemään bussipysäkille. Miika kysyi minulta ”Pelotaaks sua nähä vanhempas? Ethän sä oo nähny niit yli kuukauteen.” Vastasin ”Joo pelottaa. Mitenköhän ne reagoi. Mä en oo ees vastannu oikee niitten viesteihin.”

Bussi tuli, menimme kyytiin. Istuimme Miikan kanssa takariviin. Yhtäkkiä rupesin itkemään. Miika kysyi ”Loviisa mikä on?” Vastasin ”Emmä tiiä, kai hormoonit jotenkin menee.”

Painoin stop-nappia, astuimme ulos. Kävelimme pientä polkua talollemme. Painoin ovikelloa ja otin Miikaa kädestä kiinni. Kuiskasin Miikalle ”Minua pelottaa.” Miika kuiskasi takaisin ”Hyvin se menee.”

Äitini tuli avaaman oven. Yllätyksekseni äitini halasi minua heti. Menimme Miikan kanssa sisään ja istumaan olohuoneeseen. Isäni istui toisella sohvalla äitini kanssa. Näin isän naamasta pettyneen mutta huojentuneen ilmeen. Äitini kysyi ”Missä olet ollut? Miksi et ole vastannut viesteihin? Olemme etsineet sinua? Miksi te pidätte tuon vauvan?” Vastasin vain ”Minulla oli kaikki hyvin. Olisit kuitenkin pakottanut tekemään abortin.” Meillä oli kyllä ihan asiaakin. Aijomme pitää lapsen ja muuttaa  Miikan mummin pihataloon. Miika sanoi ”Me saamme muuttaa sinne jos saamme luvat vanhemmiltamme. Eikä tarvitse maksaa vuokraakaan.” Loviisan isä mietti hetken ja sanoi ”Voitte muuttaa sinne parilla ehdolla, 1. Loviisa sä vastaat aina puhelimeen ja 2. Kerrotte osoitteen niin voimme tulla käymään aina kylässä.” Äiti katsoi minua kyyneleet silmissä. Kysyin isältä ”Onko sulla vielä se pakettiauto?” Isä vastasi ”Joo.” Kysyin isältä ”Voisiks sä tuoda sil autol noit mun tavaroita?” Isä sanoi ”Tottahan toki.” Pakkasimme huoneestani tavarat pakettiautoon.

Miika soitti mummilleen ”Voimmeko me muuttaa tänään piharakennukseen?”

Kun tavarat oli pakattu, hyvästelin isäni ja äitini. Menimme Miikan kanssa eteiseen pukemaan takkia päälle. Isä sanoi Miikalle ”Pidä sit huolta tost meiän Loviisasta.” Äiti ja isä halasivat minua ja Miikaa. Äiti halasi minua ja kuiskasi korvaani ”Pidä huoli perheestäs. Oot iso tyttö, mut en ois halunnu et tää menee tällee.” Näin kuinka äidin silmistä valui kyyneleitä. Isä lähti viemään Miikaa, minua ja tavaroita.

Saavuimme Miikan mummin pihaan. Loviisa sanoi isälleen ”Nonii nyt tiiät tän osotten” ja hyppäsi autosta ulos. Mummi tuli ulos avaamaan ulko rakennuksen oven. Mummilla oli kaksi avainta rakennukseen, hän antoi toisen Miikalle ja toisen Loviisalle.

Miika ja Loviisan isä kantoivat painavia tavaroita taloon. Loviisa ja mummi kantoivat kevyemmät tavarat. Talossa oli yksi makuuhuone, keittiö ja olohuone olivat yhdessä, pieni vessa, pieni eteinen, suihku ja sauna.

Makuuhuoneeseen tuli sänky, peili, yöpöytä ja pieni televisio. Olohuoneeseen tuli pari valkoista tuolia, sohva ja puunvärinen lipasto.

Illalla Loviisan isä lähti kotiin. Miika ja Loviisa menivät sisään. Loviisa laittoi vaatteensa pahvilaatikoista vaatekaappiin. Miika laittoi petivaatteet sänkyyn.

Loviisalla oli laukussaan leivät ja vesipullo. He söivät ne iltapalaksi ja menivät nukkumaan. Miika laittoi kellon soimaan seitsemältä koska heillä oli kahdeksan aamu.

Aamulla kello soi, Miika heräsi ja laittoi kellon kiinni. Miika herätti Loviisan suudelmilla. Loviisa heräsi ja puki vaatteet päälleen. Miikan puhelin soi, mummi soitti. Puhelun jälkeen Miika ilmoitti Loviisalle ”Me mennään nyt syömään mummille aamupalaa.”

Miika ja Loviisa lähtivät aamupalan jälkeen kävelemään koululle.

Koulumatkalla Loviisa pysähtyi ja laittoi kätensä mahansa päälle. Miika kysyi ”Mikä hätänä!” Loviisa naurahti ja sanoi ”Se potkaisi.” Miika kysyi ”Miltä se tuntui?” Loviisa selitti ”Ihan niinku joku olisi kutittanut sisäpuolelta. He jatkoivat matkaa kouluun.

Koulun jälkeen Miika ja Loviisa menivät Miikalle hakemaan hänen tavaransa. Miikan äiti oli kotona ja hän lupautui tuomaan tavaroita autolla. Miika ja Loviisa pakkasivat autoon tavarat ja Miikan äiti vei ne mummin pihalle.

Loviisa ja Miika järjestivät tavarat sisään. Keittiöön meni jääkaappi ja kirjoituspöydästä tuli ruokapöytä, pöydän ympärille tuli Loviisan pari valkoista tuolia. Loviisan ruskean lipaston päälle olohuoneeseen tuli televisio ja pleikkari. Miika laittoi vaatteensa vaatekaappiin.

He saivat juuri laitettua tavarat paikalleen kun Loviisan vanhemmat tulivat kylään. He toivat lautasia, lusikoita, haarukoita, veitsiä, pari kukkasta, vähän ruokaa, kippoja, lakanoita, pyyhkeitä, paistinpannuja ja kattiloita. He saivat myös Loviisan vanhempien vanhan pesukoneen. Loviisan isä meni Miikan kanssa laittamaan pesukonetta kylpyhuoneeseen. Loviisa ja hänen äitinsä jäivät keittiöön järjestelemään tavaroita kaappeihin.

Kun tavarat oli saatu paikoilleen kaikki istuivat keittiöön ja olohuoneeseen juomaan mehua ja syömään pullaa, jota Loviisan vanhemmat olivat tuoneet. Sitten Loviisan vanhemmat lähtivät kotiin.

Miika ja minä menimme makuuhuoneeseen, makasimme sängyllä. Kysyin Mikalta ”Pitäisikö meidän käydä huomenna koulun jälkeen sossussa? Eks sielt saa jotain rahaa ku on lapsi ja ollaan näin nuoria.” Miika mietti ja sanoi ”Joo käydään vaan. Käyks jos mennään heti koulust?” Minä vastasin ”Joo, mä varaan huomen ajan sinne.” Sitten rupesimme nukkumaan.

Koulun jälkeen menimme bussilla sossulle. Meidän vuoromme tuli. Kävelin Miikan kanssa käsi kädessä valkoista käytävää pitkin huoneeseen. Istuimme penkille. Sosiaali-työntekijä aloitti ”Hei olen Tyyni. Mikäs teidät tänne tuo?” Esittelimme itsemme. Minä aloitin ”Ajattelimme saisiko täältä rahallista tukea vauva-arkeen?” Tyyni vastasi ”Totta kai. Kysyn teiltä vain pari kysymystä, sitten täytätte yhden lapun.”

Täytimme lapun ja vastasimme kysymyksiin, sitten lähdimme bussilla kotiin päin. Kävelimme kaupan, joka oli aivan talomme vieressä, ohi. Ehdotin Miikalle että hän hakisi kauppaan töihin. Menimme kauppaan kysymään asiaa. Miika meni juttelemaan pomolle.

Kun Miika tuli lähdimme kävelemään kotiin päin. Matkalla kysyin Miikalta ”Miten meni?” Miika vastasi iloisena ”Sain töitä, mutta mä meen sinne aina arkisin neljästä yhdeksää.” Loviisa sanoi ”No nyt on ainaki töitä. Sähän voit kysyy lyhyempiä päiviä jos on liian raskast ku sul on kouluki.” Miika kysyi ”Millos sä muuten aiot lopettaa koulun?” Vastasin ”Sit ku en enää pysty käydä siel, en oo ihan varma viel.”

Miika ja Loviisa menivät istumaan pöydän ääreen. Loviisa otti kynän ja paperin. Kysyin Miikalta ”Pitäiskö tehä lista mitä vauvalle tarvii meinaa, onhan tää raskaus jo kolmannel kuulla.”  Miika mietti hetken ja sanoi ”Ainaki sänky, rattaat, kantokoppa, vaippoi, vaatteit, tuttipulloi, tuttei, lelui, lakanat. Saiks Loviisa kaiken ylös?” Vastasin ”Joo, no mentäiskö huomen kiertelee kauppoi ja kirppiksii?” Miika vastasi ”Joo mennään vaan. Mut onks meil rahaa? Mul on ainaki sil tilil rahaa, mihin vanhemmat säästää, voisin kysyy jos saisin sielt rahaa.” Vastasin ”Joo, mä voisin kans kysyy. Soitetaaks heti? Eihän kello oo ku viis, ne kerkeis tuodaki ne jo.” Miika vastasi ”Kysytään vaan mut syödään eka.”

Söimme jotain valmisruokaa mitä oli jääkaapissa. Soitimme vanhemmillemme, he lupasivat käydä nostamasta sieltä vähän rahaa.

Katsoimme Miikan kanssa netistä rattaita, pinnasänkyjä ja kantokoppia halvalla tästä läheltä. Löysimme kaikki mitä haimme tästä läheltä ja halvalla. Soitimme omistajille, sovimme että voimme huomenna tulla hakemaan tavarat.

Loviisan vanhemmat tulivat tuomaan rahat. Loviisa kysyi isältään pystyisikö hän huomenna aamulla tulla pakettiautonsa kanssa hakemaan rattaita, pinnasänkyä ja katokoppaa tästä läheltä. Loviisan isä lupautui tulemaan. Hetken päästä myös Miikan vanhemmat toivat rahat.

Miika ja Loviisa menivät sänkyyn katsomaan telkkaria. Yhtäkkiä Miika laittoi kätensä Loviisan mahan päälle ja sanoi ”Mä en voi oikeesti uskoo, et tääl kasvaa oikeesti meidän lapsi.” Loviis kuiskasi ”En mäkään.”

Aamulla kello oli kymmenen, he heräsivät söivät.  Loviisan isä tuli hakemaan heitä. He kävivät ostamassa pinnasängyn, rattaat ja kantokapan. Sitten Loviisan isä vei heidät keskustaan ja tavarat heidän taloonsa.

Menimme Miikan kanssa kiertelemään kauppoja. Kello oli kolme, menimme syömään pitsaa. Siitä sitten lähdimme bussilla kotiin.

Kotona nostimme pinnasängyn huoneemme nurkkaan, rattaat laitoimme terassille ja kantokopan olohuoneen nurkkaan.

Levitimme kaikki ostoksemme sängylle. Laitoimme vauvanvaatteet vaatekaappiin. Ostimme pojille ja tytölle sopivia vaatteita sillä emme tieneet kumman saamme. Tuttipullot ja tutit menivät keittiöön. Petasin vauvan sängyn nallepuh-lakanoilla. Ostimme myös pari pehmolelua jotka menivä sänkyyn.

Miika kysyi ”Loviisa mihis me tehään vauvan hoitopöytä?” Ehdotin ”Tehdään se pesukoneen päälle, kylpyhuoneeseen.”  Miika laittoi pesukoneen päälle paksun taitellun viltin. Vaipat menivät pesukoneen päällä olevaan valkoiseen kaappiin.

Miika sanoi ”Noni nyt taitaa olla kaikki valmista. Enää ei puutu ku pikku kaveri.”

Sunnuntai, aamuna Loviisa ja Miika lähtivät ultraan bussilla. Ultrassa selvisi että Loviisa odottaa tyttöä.

Loviisa oli kuudennella kuulla. Oli aivan tavallinen päivä. Miika oli töissä ja Loviisa oli kotona, hän oli juuri tullut koulusta. Loviisa oli leipomassa mustikkapiirakkaa. Yhtä äkkiä Loviisa huomasi housujensa olevan märät. Loviisa oli ihan järkyttynyt. Hän soitti Miikalle. Miika vastasi ”Hei kulta, mä en ehi nyt jutella.” Loviisa sanoi järkyttyneenä ”Lapsivesi tais tulla.” Miika sanoi Loviisalle ”Jos pystyt pakkaa tavarat, mä tuun sinne heti.” Miika sanoi nopesti pomolleen ”Mun pitää mennä, Loviisa synnyttää.” Miika lähti juoksemaan kotiin. Matkalla Miika soitti Loviisan isälle. Miika juoksi sisään, Loviisa oli saanut pakattua. Loviisa sanoi ”En oo varma onks mul kaikki.” Miika otti vielä vähän vaippoja, vauvan vaatteita ja Loviisalle vaateita. Miika otti kantokopan ja auttoi Loviisan ulos.

Loviisan isä tuli juuri pihaan. Miika ja Loviisa menivät kyytiin. Takapenkillä Loviisa sanoi Miikalle ”Eihä tän pitäs viel syntyy.” Autossa Loviisalla alkoi supistukset. Loviisa tunsi aivan sietämätöntä kipua mahassa ja alaselässä. Miika soitti matkalla sairaalaan.

He pääsivät sairaalaan. Miika ja Loviisan isä auttoivat Loviisan sairaalaan. Loviisa pääsi heti synnytys saliin. Lääkäri kysyi Loviisalta ”Monenellako kuulla olet?” Loviisa vastasi ”Kuudenella.” Lääkäri totesi ”Teille tulee keskonen.” Lääkäri kysyi myös Loviisalta ”Haluaako hän epiduraalia?” Loviisa vastasi ”Juu kaikki mahdolliset.”

Parin tunnin päästä Loviisalla ja Miikalla oli pieni suloinen tyttö. Tyttö oli kuitenkin keskoskaapissa. Lääkäri tuli huoneeseen, hän kertoi tuoreille vanhemmille, että heidän tyttönsä selviää, mutta hän joutuu elämään keskoskaapissa kolme kuukautta.

Miika ja Loviisa olivat sairaalassa pari päivää. Seuraavana päivänä Loviisan ja Miikan vanhemmat tulivat katsomaan pienokaista.

Loviisa ja Miika pääsivät kotiin. Tyttö kuitenkin jäi sairaalaan.

Miika ja Loviisa kävi kolmeen kuukauden ajan katsomassa tyttöä melkein päivittäin sairaalassa. Miika lopetti työt ja he kävivät koulussa.

Kolmen kuukauden kuluttua Miika ja Loviisa pakkasivät mukaansa pinkit vaatteet mitä olivat käyneet ostamassa vauvalle. He ottivat myös kantokopan, tutin, pienen nallen ja vaippoja.

He odottivat bussia viileässä syksyisessä ilmassa.

He saapuivat sairaalaan. He saivat paljon ohjeita vauvan hoitoon. Miika puki pionokaisen, sitten he lähtivät kotiinsa.

Vauva-arki lähti rullaamaan hyvin. He saivat paljon apua vanhemmiltaan. Miika ja Loviisa olivat hyvin onnelisia.

Parin vuoden päästä Miika ja Loviisa olivat kuusitoista vuotta, melkein seitsemäntoista. Heidän pieni prinsessansa oli kaksi. Lapsen nimeksi tuli Tanja.

Loviisa soitti keskellä päivää Miikalle. Miika oli juuri kaupassa. Miika vastasi ”Moi kulta.” Loviisa sanoi ”Mä oon taas raskaana!” Miika sanoi vähän kauhuissaan ”Taas sama rumba alusta.”